Verkkotunnusuudistus voi nostaa .FI hintoja, mutta tasoittaa pelikentän

Traficom on esittänyt muutoksia .FI-verkkotunnusten rekisteröintiin liittyviin käytäntöihin. Tavoitteena on selkeyttää rekisterinpitäjien roolia ja varmistaa, että palveluntarjoajat pystyvät vastaamaan teknisiin ja hallinnollisiin vaatimuksiin. Samalla myös rekisteröintimaksu nousee. SpeedZonella näemme muutokset tervetulleina. Terve kilpailu ja selkeät pelisäännöt hyödyttävät lopulta koko verkkotunnusyhteisöä – niin loppukäyttäjiä kuin palveluntarjoajia.

Traficom – eli Viestintävirasto, joka hallinnoi Suomen kansallista verkkotunnuspäätettä .FI – julkaisi 24. lokakuuta lausuntopyynnön, jossa ehdotetaan muun muassa seuraavia muutoksia:

• .FI-verkkotunnuksen rekisteröinti- ja uusimismaksu nousisi 33 %, nykyisestä 9 eurosta 12 euroon (alv 0 %);
• jokaiselta hyväksytyltä rekisterinpitäjältä perittäisiin uusi vuotuinen 400 euron maksu.

Jos ehdotus etenee, hinnankorotus astuu voimaan 15. tammikuuta 2026.

Kaksitasoinen rekisterimalli

Vuoden 2016 uudistuksista lähtien Suomi on yrittänyt noudattaa perinteistä ja toimivaksi todettua kaksitasoista rekisterimallia:

• Rekisteri (Traficom) vastaa teknisestä infrastruktuurista ja .FI-päätteen yleisestä hallinnoinnista koko internet-yhteisön puolesta;
• Rekisterinpitäjät (kuten SpeedZone) tarjoavat asiakkaille verkkotunnusten rekisteröintiä, uusimista ja muita palveluja.

Tämä malli takaa toimivan kilpailun rekisterinpitäjien välillä ja pitää markkinat avoimina.

Mitä hinnankorotus tarkoittaa käytännössä?

Tällä hetkellä rekisterin perimä hinta on 9 € (alv 0 %) per verkkotunnus, mutta ehdotuksen mukaan se nousisi 12 euroon. Tämä on se summa, jonka Traficom veloittaa rekisterinpitäjiltä eri verkkotunnustoiminnoista – esimerkiksi rekisteröinneistä ja uusimisista.

Lopullinen hinta, jonka asiakas eli verkkotunnuksen haltija maksaa, sisältää lisäksi rekisterinpitäjän oman marginaalin ja mahdolliset lisäpalvelut.

Esimerkiksi SpeedZonella .FI-verkkotunnuksen rekisteröinti maksaa tällä hetkellä 11,60 € (alv 0 %), ja siihen sisältyy:

• perus-DNS-palvelu,
• yksinkertainen uudelleenohjaus (esim. Facebook- tai LinkedIn-sivulle),
• sekä DNSSEC-tietoturvaominaisuus.

Markkinoilla verkkotunnusten hinnoittelu voi vaihdella huomattavasti, riippuen palveluntarjoajan liiketoimintamallista ja tarjottavista lisäpalveluista.

Miten yhteisö on reagoinut?

Yllättävää kyllä, moni suomalaisen internetyhteisön jäsen suhtautuu neutraalisti itse rekisteröintihinnan 33 %:n korotukseen – mutta selvästi kriittisemmin uuteen 400 euron vuotuiseen rekisterinpitäjämaksuun.

Suurin kritiikki kohdistuu siihen, että maksu olisi kaikille sama riippumatta yrityksen koosta tai volyymista. Tämän pelätään ajavan pienet ja paikalliset toimijat pois markkinoilta ja keskittävän markkinan suurille pelureille.

Monet toivovat porrastettua maksujärjestelmää, joka ottaisi paremmin huomioon pienten, käsityönä toimivien rekisterinpitäjien tilanteen. Kritiikin mukaan isot API-pohjaiset toimijat kuormittavat järjestelmää eniten, mutta kustannuksia jaettaisiin nyt epäreilusti – pienet maksaisivat käytännössä isojen puolesta.

Miksi rekisterinpitäjämaksu?

Kritiikistä huolimatta Traficom uskoo, että uusi 400 euron vuotuinen rekisterinpitäjämaksu palvelisi pitkällä aikavälillä .FI-verkkotunnusjärjestelmän etua.

Perustelussaan virasto toteaa, että vuodesta 2016 lähtien rekisterinpitäjien määrä on kasvanut kolmanneksella – ja valtaosa uusista toimijoista on pieniä. Traficomin näkökulmasta nämä pienet toimijat vaativat keskimääräistä enemmän tukea ja hallinnollista huomiota.

Maksun tavoitteena on houkutella alalle vain sellaisia rekisterinpitäjiä, joilla on todelliset valmiudet täyttää tehtäväänsä ja tarjota luotettavaa palvelua.

Pitkällä aikavälillä virasto toivoo, että tämä kasvattaa yleistä luottamusta .FI-verkkotunnusjärjestelmään ja sen toimijoihin.

Entä ”dropcatching”?

Traficom viittaa myös ns. ”dropcatching”-liiketoimintaan yhtenä nykyisen kustannusrakenteen tehottomuuden syynä.

Dropcatching tarkoittaa käytäntöä, jossa rekisterinpitäjät rekisteröivät vanhentuneita verkkotunnuksia toiveena myydä ne edelleen – joko alkuperäiselle omistajalle tai uudelle ostajalle, usein korkeampaan hintaan.

Kilpailu vanhenevista verkkotunnuksista on Traficomin mukaan erittäin kovaa. Tämä luo painetta järjestelmän suorituskyvylle ja lisää tarvetta teknisille suojatoimille.

Jos dropcatching-toimintaa harjoitetaan niin sanottujen ”kuoriyritysten” kautta, Traficomin ehdottama maksu voisi toimia hillitsevänä tekijänä – tuoden lisäkustannuksia ja hidastusta tällaiseen toimintaan.

Numerot kertovat omaa tarinaansa

Jotta voimme ymmärtää, miksi Traficom ajaa muutoksia, on syytä tarkastella vähän lukuja:

• .FI-verkkotunnuksia on tällä hetkellä rekisteröity noin 567 000 kappaletta.
• Rekisterinpitäjiä taas on yli 3250.

Tämä tarkoittaa noin 570 rekisterinpitäjää jokaista 100 000 verkkotunnusta kohden – mikä on kansainvälisesti katsottuna erittäin korkea luku.

Vertailun vuoksi:

• .EU-verkkotunnusjärjestelmässä vastaava suhdeluku on noin 19,
• Alankomaissa, joka on yksi Euroopan digitaalisista edelläkävijöistä, luku on noin 18,
• Naapurimaissamme Ruotsissa suhde on noin 6,9 ja Virossa noin 30.

Suomi on siis selkeä poikkeus – tai suoraan sanottuna tilastollinen kummajainen – rekisterinpitäjien määrässä.

Traficom arvioi, että uusi vuotuinen rekisterinpitäjämaksu voisi karsia rekisterinpitäjien määrää jopa 60 %.

Tällöin laskennallinen suhdeluku putoaisi noin 176 rekisterinpitäjään per 100 000 verkkotunnusta – mikä olisi silti edelleen huomattavan korkea verrattuna useimpiin muihin Euroopan maihin.

Mitä mieltä me olemme?

Zone on toiminut pitkään .FI-verkkotunnusten rekisterinpitäjänä – jo ennen vuoden 2016 sääntöuudistuksia. Olemme osallistuneet Traficomin sidosryhmätilaisuuksiin ja jakaneet kokemuksiamme esimerkiksi .EU-päätunnuksen lanseerauksesta sekä Viron .EE-järjestelmän uudistuksesta.

Suomessa toimimme SpeedZone-brändin alla, ja meille on tärkeää avoin markkina sekä terve kilpailu, oli kyse sitten Suomesta tai mistä tahansa muusta markkinasta.

Olemme seuranneet tarkasti keskustelua, jota Traficomin ehdotukset ovat herättäneet. Ensiksi haluamme kiittää virastoa siitä, että se on lähestynyt yhteisöä avoimesti ja suorasanaisesti: ongelma on tunnistettu, ratkaisu esitetty ja perustelut tuotu selkeästi esiin.

Myös yhteisö ansaitsee kiitoksen – kritiikki on ollut asiallista, perusteltua ja rakentavaa, erityisesti hinnankorotuksen ja rekisterinpitäjämaksun osalta.

Mielenkiintoista on, että molemmat osapuolet näyttävät olevan yhtä mieltä yhdestä asiasta: vuotuinen 400 euron maksu vähentäisi rekisterinpitäjien määrää Suomessa.

Ero piilee siinä, että Traficom näkee tämän positiivisena kehityksenä, kun taas moni yhteisön jäsen – erityisesti rekisterinpitäjät itse – pitää sitä ilmiselvänä negatiivisena vaikutuksena.

On hyvin mahdollista, että Traficom on havahtunut siihen, että vuoden 2016 uudistuksessa rekisterinpitäjän rooli ja vaatimukset määriteltiin melko väljästi. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monet toimijat, jotka muissa maissa olisivat ”jälleenmyyjiä” tai ”suurtilejä”, ovat Suomessa itsenäisiä rekisterinpitäjiä.

Syitä tähän voi olla ainakin kolme:

• A) halutaan säästää kustannuksissa ohittamalla rekisterinpitäjän marginaali,
• B) ei luoteta olemassa oleviin rekisterinpitäjiin tai ei nähdä heidän tarjoamissaan palveluissa riittävästi arvoa,
• C) halutaan täysi hallinta omasta verkkonäkyvyydestä ja siihen liittyvistä teknisistä toiminnoista.

Jos kyse on vain kustannussäästöstä (A), pelkkä hinnankorotus saattaa pahentaa nykyisiä ongelmia. Jos taas syyt liittyvät luottamuspulaan tai haluun hallita omaa verkkopresenssiä (B ja C), Traficomin huoli voi olla perusteltu – silloin ongelma on laajempi ja liittyy koko alan toimintaedellytyksiin.

Viime vuosien aikana rekisterinpitäjänä toimiminen on teknisesti monimutkaistunut. Kehitys on nopeaa, sääntely tiukentuu sekä kansallisesti että EU:n tasolla, ja tietoturvaympäristö on huomattavasti vaativampi kuin aiemmin.

Tästä näkökulmasta katsottuna on ymmärrettävää, että virasto toivoo alalle vahvempia pelureita, jotka kykenevät kehittymään nopeasti ja täyttämään uudet vaatimukset. Se voi olla vaikeaa toteuttaa, jos mukana on satoja pieniä toimijoita.

Tämä ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta kun asiaa katsoo puhtaasti tilastollisesti: noin 570 rekisterinpitäjää 100 000 verkkotunnusta kohden vaikuttaa varsin suurelta määrältä – ehkä liiankin suurelta.